miksi haluan jakaa elämäni muiden kanssa.. olla avoin.. puhua itsestäni kaikille jotka ovat hiemankin läheisempiä. ystävät, tuttavat.. satunnaiset.. ehkä alitajuisesti todistelen itselleni omaa eksentrisyyttäni.. erikoisuuttani.. kertomalla paljon saan ikäänkuin ihmiset uskomaan että jos tämä henkilö on näin helppo.. kertoo näin intiimiä niin mitä jääkään.. jotain paljon enemmän.. että kaikilla on jotain jota eivät koskaan kerro kellekkään..

eräs ystäväni kysyi onko minulla salaisuuksia jota en ole ikinä kertonut kellekkään.. totesin ettei ole.. ei mitään mitä en voisi vielä kertoa.. kokisi salaisuudeksi.. eri ihmiset tietävät eri asioita.. kämppikselleni en vieläkään ole kertonut itsetuhoisuudestani.. hänellä on tarpeeksi kestämistä.. tyypille jota tapailen kerroin melkein heti kun hän otti omat arpensa puheeksi.. olin huomannut ne jo aikaisemmin.. tunsin itseni läheisemmäksi hänen kanssaan. hän on vielä pahemmassa kunnossa kuin minä henkisesti.. siinä on jotain surullisen lohduttavaa.. näen hänet itsenäni.. kuin itseni.. hänkään ei halua sitoutua.. virallisesti kuitenkin tapaillaan.. en usko että hän haluaisi käyttää minua hyväkseen.. en usko mutta silti en luota.