En tunne nälkää, juon. Mahani on kipeä. Siksi syön puuroa, jos voisin vaikka unohtaa kivun, minkä vain, kaiken, olen turhautunut. Millään ei voisi olla vähemmän väliä. Psykiatrini julisti minut eilen taas masentuneeksi. Eilen olin onneton. En halua terapiaan, tai en tiedä, kohta ei ole vaihtoehtoja kun tämä ei mene pois itsestään. tänään juon.. ja lähden baariin, nykyään tupakoin.. itsetuhoisuuteni uusi valloitus lähes päivittäisen tissuttelun lisäksi. Menen baareihin jossa luen kirjoja onnettomista naisista, jotka juovat koska elämällä ei ole heille enää mitään merkitystä.

Pitäisi vastata toimittajan kysymyksiin näyttelystä.. onneksi se ei ole haastattelu.. voi miettiä.. vaikka eihän sillä lopulta ole väliä mitä muut lukevat... millän ei ole