Join illalla kaksi kuppia kahvia.. ei välttämättä olisi pitänyt. Sain kyllä tehtyä yhtä portfoliota todella paljon eikä väsytä, mutta en tiedä huomisesta. Porukat lähti viemään mua takaisin loman jälkeen, nukkuu nyt viereisessä hotellissa. En tiedä miten suhtaudun, kun ne lähtee. Tuntui osin, että tulin kotiin, kun astuin tähän mun huoneeseen, mutta entä kun äitini lähtee. Hän pitää minut pystyssä..henkisesti tasapainossa. En kyllä usko, että reagoin kovinkaan vahvasti, kun he lähtevät.. kotona oli aika kamalaa..tavallaan. Eilen..tai siis nyt toissapäivänä nousin sängystä varttia vaille kolme. Luin kirjoja mutta silti oikea syy oli etten keksinyt syytä nousta. Ei mitään mitä nauttisi tehdä. Pelotti se hetki jolloin pitää syödä, tehdä aamujumppa, miettiä koulutehtäviä, pukea päälle.. saa nähdä voittaako koulu sen. En ole toisaalta yhtään varma, mutta nyt en varmaankaan ajattele kovin selkeästi.. Nykyään en pysty itkemään.. en osaa niin kaivata sitä niinkuin joskus olisin kaivannut. Säikähdin niin itkukohtauksiani täällä..puistattaa ajatellakin sitä oloa. En tiedä miten ottamani lääkkeet vaikuttavat muuten.. onko tämä tasapaksu olo vain alitajuista vai oliko epämääräinen laimea masennukseni todella niin vahvasti vain kemiaa.. Olen kyllä ollut ahdistunut viimeaikoina enemmän.. voisi sanoa.. en tiedä. Positiivista nyt on kuitenkin se, että tällä hetkellä koen olevani oikeassa koulussa enkä ole varma haenko edes muualle. Jos vain kestän sosiaalista kanssakäymistä seuraavina viikkoina voin jopa olla onnellinen. Kaapit täynnä vasta ostettua turvallista ruokaa (puuroja ja hedelmiä..maitoa) ja olen tyytyväinen.