En tajua mitä olen tekemässä.. kolme päivää ilman ruokaa rangaistukseksi siitä, että söin itseni viikonloppuna oksettavan täyteen kolme kertaa. Harmi että minun laskentatapani on ruokailukerta, ei mitä syön. Tekisi jo mieli lähteä tänään.. onnistuisikohan, ei, mutta silti. Ellen sitten ole menemättä kouluun psykiatrin jälkeen.. ei.. tarvitsen aikaa rauhoittua. Toivon, että tämä mies olisi sympaattisen oloinen, että tuntisin mahdollisuuden.. olla terve. Ettei minun tarvitsisi muuttaa takaisin kotiin. Juon kahvia, ihanan lämmintä kahvia. Saa nähdä miten maha tykkää. Tunnen olevani revitty rikki sisäpuolelta.. mikään ei innosta.. en tiedä mitä haluan.. paitsi olla turvassa, lomalla. Haluan itkeä, koska minusta tuntuu siltä, se auttaa. Tänään syön koulussa lounasta, huomenna otan junaan evästä, tumman leivän korput kummittelevat mielessäni.