Tänään taas psykologi.. paha olo.. niin monella tavalla nyt.. puhuttiin eräästä kamalasta narsistiystävästäni.. ja hän ei niin todellakaan olisi ansainnut koko tuntia.. tuli niin huono olo jälkeempäin.. en pystynyt menemään kouluun.. enää. Haahuilin valtavan supermarketin käytäviä tajuamatta oikein missä olin.. kävelin kotiin lumipyryssä.. jotenkin tuntuu niin lannistetulta.. niin epätoivoisen epämääräiseltä.. ja tyhjältä.. voimattomalta.. masentuneelta.. ja yksinäiseltä.. niin yksinäiseltä vaikka se ei olisi totta.. hän ei olisi ansainnut sitä..  kyllästytti jo puhuessa.. suuni tuntui likaiselta ja ilkeältä.. suolsin paskaa.. moneen kertaan jauhettuna ja analysoituna.. se oli hyödytöntä.. nyt ymmärrän kuinka en ole päässyt eroon tästä ihmisestä tunnetasolla.. en vieläkään. Olen lihonut.. vaaka sanoo.. en tiedä kuuluisiko minun syödä.. olen paskiainen.. ja pelkuri