Äitini tulee tänään ja voisin sanoa olevani jopa onnellinen. Eilen itkin vain n.minuutin kunnes menin juttelemaan mukavia kämppiksen kanssa. Illalla pari kaveria tuli katsomaan leffan.. toi viinipullon, mutta en jounut käytännössä ollenkaan lasistani. En oikeastaan pidä viinistä ellei päämääränä ole humaltuminen. He lähtivät pian leffan jälkeen. Silti.. en mokannnut ja olin ostanut dominoja ja tarjosin myös äitini lähettämän suklaalevyn. Outoa, jos he tietäisivät mikä merkitys sillä suklaalevyllä oli. Maanantaina tietty opettaja, jota pelkään ei tule tunnille vaan on itseopiskelua.. heti lähti jonkin verran ahdistusta. Eilen nostin Cipralexin annostusta yhteen pilleriin (10mg.. luulen). Nielin sen puolikkaina. Vieläkin pilleriden nieleminen on vaikeaa.. joudun hörppimään vettä varmaan viisi minuuttia ennen kuin uskallan niellä sen. Pelkään, että se ei menekkään helposti alas ja suuhun leviää kauhea maku ja syljen sen pois ja sitten elämäni on pilalla ja olen kauhean epäonnistunut. Haluan, että äitini tekee minulle mannapuuroa.. tai tehdä yhdessä. Suhtaudun ruokiin tunteella. Joku tuntuu lapsenomaiselta ja viattomalta ruualta ja tulee tunne kuten jouluna viattomasta innostuksesta. Mannapuuro on sellainen ruoka, samoin mandariinit ja dominot. Mitään pahaa ei voi tuntea, kun syö niitä.. kaikkí on hyvin. Tänä viikonloppuna syön, koska äitini tulee ja syö. Ja haluan olla turvassa ja viaton taas. Alunperin, kun pyysin häntä tänne alkuviikosta olin paniikissa ja itkin. Halusin sanoa, kun hän olisi täällä, että ei kai haittaisi, jos tulisin nyt kotiin, en kestä. Loppuviikosta voin aina paremmin. Ensi keskiviikkona psykologi, nainen, onneksi. Pelkään tavallaan kokoajan, että olen kunnossa. Että olin vain typerä, kun hain apua.. se oli vain ikävää. Etten ole masentunut ja vien vain ihmisten aikaa, että ensiviikolla en itke eikä minulla ole mitään valitettavaa, kun menen psykologille. Ja sitten taas jos itken ja romahdan ja kaikki tuntuu väärältä haluan vain kadota maan päältä, koska olen niin turha ja heikko. Enää kolme ja puoli tuntia ennenkuin pitää olla asemalla vastassa. Pitää toivoa, että pystyn päästämään hänet lähtemään sunnuntaina.