Maanantai-ilta. en voi uskoa että on maanantai-ilta. kämppis lähti lenkille ja minä menin baariin lukemaan  Jean Rhysin kirjaa jonka tänään ostin.. alkoi ahdistaa baarissa. ihmiset katsoivat minua välinpitämättömän inhon vallassa. Kämppis söi kanaa, haju inhottaa. On vain jotenkin tyhjä olo kun ei voi tuntea paljon mitään. Välit meni poikki tämän tyypin kanssa jota tapailen. vaadin liikaa. vaadin varmuutta, koska en ymmärrä miten kukaan voisi pitää minusta. päälimmäisenä ajatus että ihmiset haluavat päästä eroon minusta ja tunnen kipua. silti en pysty itkemään. olisi helpompaa oikeuttaa itsensä vahingoittaminen jos pystyisi itkemään..

 murehdin että minusta on tulossa aivan sietämätön, rahaton ihminen. En jaksa elämää ilman alkoholia ja tupakkaa ym.. pitäisi vain myöntää itselleen että minun pitää tupakoida, niin voisin tehdä sitä juomatta.

maanantai-ilta ja neljäs ilta samassa baarissa. perjantaina lähdin vakoilemaan tätä tyyppiä ja olin niin onneton ja humalassa. onneksi minulla on aika psykiatrille torstaina. olen onneton mutten tunnista sitä. kaipaan kokoajan ihmisiä lähelleni jotta vosin elää heidän, en itseni kautta.