Poika jota olen tapaillut ei ole soittanut.. en ehkä haluaiskaan että se soittaa mutta silti olen ollut maassa sen takia.. kait.. joskus en tiedä mikä minua oikein vaivaa.. useimmiten.. tiesin ettei minua ole tehty seurusteluun.. ei sellaisen ihmisen kanssa joka haluaa nähdä enintään kerran viikossa.. olen kyllä yrittänyt olla painostamatta tai olematta mitenkään rasittava.. kait ihmisille ei saisi sitten osoittaa että heistä välittää.. ei kiinnosta ymmärtää.. kerroin vain kaiken itsestäni.. yritin karkoittaa hänet heti järkytyksellä.. kun kaikki oli kerrottu hän kait oletti minun olevan normaali ja tasapainoinen samalla kun minun mielialat meni vituilleen. masentaa vaan. tajuan vähitellen etten voi olla kenenkään kanssa jolle päivät eivät merkitse mitään.. tai lupaukset.. suunnitelmat.. joka ei osaa sanoa milloin on tavoiteltavissa.. maybe never. ja muutun zombiksi.. masennun jos toinen sanoo manjana..manjana.. en pysty tekemään mitään. en tiedä törmäänkö vain ihmisiin jotka tekevät minut onnettomaksi... vai tulenko itse onnettomaksi kaikista läheisistäni.. masokisti parhaimmasta päästä.