on jotenkin hermostunut olo.. on ollut jo päiviä.. ikäänkuin joku olisi huonosti.. tai kaikki lähinnä.. mikään ei tunnu hyvältä ilman kysymysmerkkiä päässä.. valvoin eilen neljään katsomassa Oscareita.. harvinaisen tylsät juhlat.. ei yllätyksiä.. meni ohi huomaamatta.. miespääosa kyllä meni täysin oikealle näyttelijälle.. ja muusta ei ollutkaan sitten mielipidettä.. käsiä kirvelee.. ne on ollut koko päivän lähes ruvella.. niin kuivat.. laitoin rasvaa.. nyt ikäänkuin olisi ihottumaa tai jotain.. nokkosenpistoksia.. no.. se menee ohi.. ei niin että kipu ikinä suuremmin häiritsisi... pelkään psykologiani.. en haluaisi ehkä puhua yhtään mistään.. tuntuu ettei minulla ole mitään oikeutta olla siellä.. leikkiä omaa narsisitista itseäni.. puhua ongelmista ja komplekseista jotka on jo niin arkipäivää ettei niitä huomaa.. paitsi kun masokistinä haluan leikkiä marttyyriä omassa pienessä päässäni.. ylihuomenna aika.. olen listannut asioita.. alkaen seksuaalisen suuntautumiseni epävarmuudesta.. joka ei ole ongelma mutta jota mietin.. enkä kyllä ikinä uskalla puhua psykologille siitä.. en kenellekkään.. nyt ei vaan riittäisi innostusta jakaa epäkohtien pohtimiseen kun on niin paljon kaikkea.. mutta se kait on tämän lääkityksen tarkoitus.. saadaan asiat suhteellisen helpoksi niin että ongelmia voi ryhtyä purkamaan.. välillä vaan tuntuu siltä ettei millään ole mitään tarkoitusta.. ei saa mistään tyydytystä koska saa niin paljon.. asioiden ostaminen ei tunnu enää miltään.. läheiset ovat vain hahmoja ja arki vain jotain jota elää.. hengittäen tasaisesti.. miettien mitä tässä pitäisi yleisesti tuntea.. ala jota opiskelen ei vaikuta lopulta mihinkään.. jos syö paljon tulee vain paha olo.. jos ei syö tuntuu kuin kieltäisi itseltään jotain hyvää.. olen välinpitämätön mutta samalla vahva.. peiliin katsoessa rumuus yllättää muttei enää herätä suuremmin.. lisää vain hiljaista itseinhoa.. ja joskus olen kyllä kaunis.. aivan sama.. elän vain itsessäni.. mutta silti nousen aamulla ylös.. en uskalla ajatella.. jos en olisi hakenut apua.. nykyäänkin uteliaisuuudesta miettii kuinka paljon lääkkeitä tarvittaisiin että olisi vaarallista niellä ne.. vain piruuttani mietin.. synkkyys tuo turvaa.. nyt kylläkin olen vain väsynyt.. nämä ovat niitä asioita joihin en haluaisi syventyä.. ei jaksaisi.. muutenkin tarvii vain yhdet huonot yöunet että ajattelen niitä.. kun päivällä olisi mahdollisuus olla pirteä.. tähän tunnetilaan ei silloin jaksaisi hakeutua..