On normaali olo. Tentti jopa innostaa ja olen lukenut suhteellisen hyvin, vielä on vähän aikaa. Lähden kotiin (ei ehkä jopa huvittaisi, todella outoa). Pitkä loma ja näen kavereita. Maassa on lunta ja ihana elämä. Mätän uuniriisipuuroa, onko mitään parempaa. Jokin epävarmuus väijyy taustalla täydestä olosta tai itsetuhoisuudesta, mutta yritän olla ylianalysoimatta tilannetta. Ei pidä testata tämän hyvän olon rajoja vaikkakin keskiviikkona en saanut itseäni ahdistumaan, vaikka kuinka yritin, mikä on jotain uskomatonta. Vuosikausia olen ollut pohjimmiltani masentunut ja ahdistunut ja nyt minulla on kyky unohtaa se. Mutta tänään kotiin, en tiedä mitä ajattelen asiasta, koska minun täytyy palata ja palaaminen ei ole mukavaa.