Nyt kaikki menee hyvin.. ei ahdista mikään.. eilen oli esitelmä ja ensimmäistä kertaa elämässäni en ahdistunut ollenkaan.. se joka ennen oli itsestään selvää ja olennainen osa elämääni on poissa.. ahdistus.. kaikesta.. viittaamisesta.. esiintymisestä.. opettajille puhumisesta.. "paremmille" puhumisesta.. sosiaalisesti korkeammalla asteella oleville.. kaupan kassalle menemisestä.. joskus jopa kadulla käveleminen ahdisti.. kokeet.. kaikki.. se oli vain niin olennainen rajoittava osa elämääni.. joka nyt on käytännössä kadonnut.. uskomatonta.. en olisi luullut lääkkeen olevan näin tehokas.. olen paljon enemmän äänessä.. sosiaalisempi.. ei tule huomaamatonta änkytystä tai sanojen solmuun menemistä kun jännittää.. joskus jopa kun puhuin ystävilleni..

tänään oli niin vaikea nousta.. pitäisi mennä nyt kouluun.. tämä ala on juuri sitä mitä haluan opiskella.. nyt tuntuu siltä.. suunnitellaan ja itse toteutetaan projekteja.. läksyt koostuvat taidehistorian esitelmästä ja monen siistin suunnitelman tekemisestä.. uskomatonta että opiskelen tätä.. ammattikorkea kylläkin.. mutta ihanan käytännönläheistä..

huoh.. kävellen kouluun.. pakkanen.. toisaalta voittaa kesähelteet mennen tullen