Viikonloppu oli mielenkiintoinen. Näin Tarja Halosen keskustassa vaalityössä ja seisoin Paavo Lipposen selän takana kahvilanjonossa Nufitissa. Lipposen luento oli todella mielenkiintoinen.. ymmärsin että politiikka kiinnostaa minua poikkeuksellisen paljon, koska jakson kuunnella innostuneena. Oli jotenkin juhlallinen tunnelma. Esa Saarisen luento taas oli täyttä hepreaa.. Tänään näin psykologin. Oli todella hyvä keskustelu.. purin isäsuhdettani ja epävarmuutta tulevaisuudesta. Koulun jälkeen menin kirjastoon. Hetken mielijohteesta päätin purkaa eksistentialististä ahdistustani selvittämällä totuutta vanhempieni menneisyydestä taistolaisina. Olen nähnyt vasemmistolaisuuden itsestäänselvänä hyvänä ja omaksunut positiivisen mielikuvan kommunismista ja osin sen historiastakin. Isääni varsinkaan en ole saanut suoraan myöntämään, että kommunismin historiassa olisi mitään epäilyttävää, vaikka hän sen kait tiedostaa. Tunnen jotenkin velvollisuutta radikaalisuutta kohtaan vaikka vanhempani ovat nykyään ulkoisesti lähellä porvareita.. aatteet silti elävät. Lainasin siis Kommunismin mustan kirjan, 60-luvun kapinan ja kommunistisen manifestin.. saa nähdä saanko mitään selvyyttä mihinkään vai jäänkö yhä pimentoon vanhempieni aatemenneisyydestä.