Tänään on hyvä päivä. Viikonloppuna äitini tulee tänne ja perjantaina ei ole koulua. Nukuin kymmenen tuntia ja söin koulussa varmaan 10 palaa leipää, joka ei ikinä ole maistunut niin hyvältä. Eilen lopulta sitten illalla sain sanottua äidilleni, että luulen olevani masentunut. Tänään oli hyvä päivä enkä ole täysin varma haluaisinko lähteä heti. Johtuu siitä, että äitini tulee viikonloppuna, tiedän sen tavallaan, mutta silti.. olen entistä hämmentyneempi. Sain sanottua opolle, että olen alkanut kyseenalaistamaan onko tämä minun alani, että voisin julistautua poissaolevaksi keväällä, alkaa tuntua siltä. Hän sai minut tajuamaan, että minun pitää miettiä kuinka paljon haluan tätä, kyllä kaikki lopulta järjestyy koulussa, jos päätän olla luovuttamatta, en vaan tiedä.. mitä haluan. Epätoivoinen olo hämää kaikkia rehellisiä tunteita tai tulevaisuudensuunnitelmia mitä minulla saattaisi muuten olla. En osaa sanoa.. mikä on tarpeeksi paha olo, että voin lähteä kotiin, ovatko muut miettimäni opiskelupaikat yhtään tämän parempia vai vielä huonompia, olisiko tauon pitäminen elämäni suurin virhe, haluanko lähteä vain päästäkseni suurempaan kaupunkiin ja onko se sen arvoista... en tiedä! Nyt en haluaisi lähteä, eilen en halunnut mitään enemmän.. kuitenkin.. ylihuomenna näen äitini ja nyt olen suhteellisen tyytyväinen nykyisyyteeni.