juon.. rommia ja siideriä..  jotain marjalikööriä seassa.. viiniä ei enää ollut.. ostan huomenna lisää.. punaista ja valkoista.. kotiin en lomalla mene.. juodessa ei ole mitään ongelmia.. vain vapautta.. voi sanoa mitä vain.. en pelkää.. ihana rommi.. maku viipyy suussa.. tuo muistoja.. haluan.. haluan. olla eteerisen laiha, vartalo epäoleellinen.. itsevarmuus lähtien jostain muusta kuin ulkoisesta.. sisäisestä varmuudesta.. kuka olen.. vapaasta vittuilusta ja todellisesta ylitaiteellisuudesta.. kokoajan.. pukeutunut niinkuin on minä.. niinkuin haluan.. itseeni.. ja näen.. tämän itseriittoisen olennon mielessäni.. kerroin runoilijalle olevani hieman ihastunut häneen.. en meinaa mennä kotiin koska en halua.. miellyttämättä muita, itseni takia.. itsenäni.. minun ei ole pakko miellyttää muita ellen halua.. olen minä.. kaikissa sanan merkityksessä eikä kenenkään muun näkemykset saisi merkitä minulle enemmäin kuin oma sisimpäni.. siihen pyrin.. itseni löytämiseen.. niin kliseiseltä kuin se mahdottomuus tuntuukin.. etsin itseäni, sanoi psykologi.. en ollut ymmärtänyt että se minun pitää tehdä.. olen nyt olemassa vanhempieni kodin ulkopuolella.. itsenäisenä.. elämäni heihin peilaten on ohi.. voin olla jotain muuta kuin he minulta odottavat ilman rajatonta ahdistusta ja pelkoa.. miksiköhän itsetuhoisuus on sitten pysyvää.. syvällisyys on  helppoa.. en pärjää ajatellen vain reaalimaailmaa.. kaikki tuntuu niin loogiselta ja silti täysin mahdottomalta.. minulle.. kuten eräälle opettajalle puhuminen.. se on ajatuksena niin mahdoton ja samalla mikään muu ei ole yksinkertaisempaa.. yhdentekevämpää.. minulle elämä ei ole virastoja.. työpaikka, tuet, asunto.. painukaa helvettiin.. en ole niin johdonmukainen että pystyisin.. olemaan olemassa