Lähden tänään Helsinkiin.. näyttelynavajaisiin.. ja yövyn kaverin luona.. ajattelin kertoa hänelle lääkkeistä ja psykologista.. siitä etten välttämättä pidä pojista.. tuskin saan aikaiseksi mutta pitää yrittää.. olisin voinut olla hotellissa perheen kanssa toisen yönn mutta ei voisi huvittaa vähempää.. päätin jäädä kesäksi tänne asumaan, en kestäisi mennä kotiin.. oikeasti.. sekoaisin totaalisesti.. ja lihoisin.. vittu.. psykologi leimasi minut kiltiksi tytöksi.. sanoi että minun pitäisi joskus väittää isälleni vastaan niin pääsisin eroon vihasta ja halusta satuttaa itseäni.. epäilen koska siitä on tullut niin suuri osa minua.. osa persoonaani ja tapaa jolla näen itseni.. 

"Most people who self-injure tend to be perfectionists, are unable to handle intense feelings, are unable to express their emotions verbally, have dislike for themselves and their bodies, and can experience severe mood swings. They may turn to self-injury as a way to express their feelings and emotions, or as a way to punish themselves."

poimin ton netistä koska se pätee muhun oikeastaan täysin.. oikeastaan eilen mä taisin tajuta et osin tää et mä oon niin seko johtuu mun suhteesta mun isään.. ja samaan aikaan mun sairas kaveripiiri ja voila!.. syntyi nykyinen minä kaikkine ahdistuksineni.. ei jotenkin tunnu et kukaan olis täysin mun puolella tai tukis mua mun elämässä täysin.. sen tunteen mä luon itse.. muurin ympärilleni.. en kerro asioita tai piilottelen negatiivisia tunteita..