nyt kait.. seurustelen.. onko omituisempaa. tyyppi on todella rento ja kaikin puolin "hyvä tyyppi". vastakohta minulle mutta kuitenkin kuin minä itse. aloitin uudestaan mielialalääkkeet kun muutin kotiin harjoitteluun. vaikuttavat liiankin hyvin. luulin että olisi vaikeaa taas sopeutua kotona asumiseen ja siihen ettei näe kämppistä. huono olo johtuu välillä van siitä etten näe ketään tuttua välttämättä edes kerran viikossa. kaikilla on kiireitä ja kaipaan seuraa jossa rentoutua, porukat ei aja samaa asiaa. paskamaista ettää joka viikonloppu haluaisin lähteä jonkun kanssa istuskelemaan jonnekkin ja ei vain ole ketään. olen liian riippuvainen ihmisistä. yksin jos lähtisin.. kerran yritin.. tuli aivan kamala olo. masennus ja itsetuhosuus tuntui taas niin läheisiltä. ne on ollut mun lähimmät ystävät niin pitkän aikaa että ne on helppo ana kutsua takaisin kun olo on yksinäinen, tylsistynyt tai tuntee tulleensa hylätyksi. 

tänään lehdessä oli jutussa mun nimi harjoittelun takia. onneksi mulla on lääkkeet.. muuten olisin hajonnut siinäkin projektissa niin totaalisesti. 

luulin etten kestäis asua kotona. ja ahdistais. no nyt on parempi. ahdisti hetken mutta join punkkua.. nyt olo on rento. nyt lähden tapaamaan alkoholista yleensä kieltäytyvää poikakaveriani joka kutsuu mua leikkisästi juopoksi. aivan sama. tämä on lohtuni.. punaviinistä tulee aina niin hyvä olo.. että niin. kaikki hyvin