Uusivuosi ensimmäistä kertaa yksin.. kuuntelen radioheadin uusinta ja juon punaviiniä..lonkeroa..kuohuviiniä.. paljon jäi yli pikkuouluista. tulin eilen tänne.. kotiini.. oli ikävä.. suuri kotikaupunki on liian ahdistava.. uudnvuodenjuhlissa siellä olisin nähnyt exäni..olisi mahdollisesti ollut liian rumaa.. nykyistä (kohta tulevaa) exääni en ymmärrä.. kuten en miehiä mutta hän on niin näennäisesti vilpitön että kun paskamaisia asioita tapahtuu hänen puoleltaan niitä ei usko.. kaikki menee oudoksi.. kaverini sanoi oikein kun huomautti ettei kukaan miehistäni ole ollut valmis itsensä kanssa..  joten kenelläkään heistä ei olisi ollut edes valmiuksia muodostaa ihmissuhdetta.. totta mutten itsekään ole tasapainoinen ja ehkä juuri siksi en hyväksy "hyviä miehiä" koska en itse olisi terve siihen suhteeseen.. on parempi jos ongelmana ovat he ja minä mielummin itken hyvyyden ja uskoni ihmisiin pois itsestäni kun että tajuaisin itsessäni mitään puutteita.. hurjasti sanottuna kolme ihmissuhdettani voi tiivistää näin: ensimmäiselle olin huora, toiselle halinalle, kolmannelle äiti.. kaikki puhuivat minulle vain kun tarvitsivat minua..   

Hän ei tullut taaskaan eilen. ei vastannut puheluihini. en tiedä mikä on.. sulhtaudun asiaan siten että hän todennäköisesti ei enää halua nähdä minua.. ja silti aina itken kun alan ymmärtää että se onkin mahdollisesti totta.. join perjantaina punaviinini. nyt otin kaapista viinaa.. en ole tehnyt niin pitkään aikaan.. en edes muista.. ehkä oksennan, pääni ei siedä viinaa.. aivan sama.. en pysty olemaan täysissä järjissäni.. aika vain menee niin hitaasti.. tämä päivä.. en tiedä huomisesta... toivon niin että hän soittaa.. tämä vain antoi kämppikselleni taas yhden syyn olla pitämättä hänestä.. perjantaina puhuttiin toisen kaverini kanssa paskaa kämppiksestäni.. yritimme selitellä sitä ja myös kehuimme häntä ihmisenä mutta turha huijata.. se oli todella tökeröä vaikka oikeutettua. ei ole pitkään aikaan tuntunut siltä että kämppis olisi hyvä ystäväni.. hän jotenkin naljailee minulle aina kun esitän mielipiteeni.. kivikasvo.. aivan sama vaikkei ole.. en haluaisi miettiä kaikkea tätä.. eilen vain itkin kunn ymmärsin ettei minulla ole enää ystäviä.. ei oikeastaan.. en luota kehenkään yli muiden.. ja sitten vielä kun tämä tyyppi ei tullut eilen.. hieman sitä odotinkin.. menin sitten istumaan iltaa kavereitten kanssa.. ja olen niin onneton.......... kaikki alkoi eilisestä kirjasta jonka luin.. Carreren Valhe.. ja vaikka kämppikseni huomasi hän ei sanonut mitään.. hän ei nytkään sano mitään vaikka huomaa.. ihmiset vaan aina lakkaavat välittämästä minusta.. ihana asia kokea.. itken..

Lauantai ja olen yksin humalassa.. kotona mutta yksin.. kämppis poikaystävänsä luona.. Ennen joimme pullon kahdestaan, nykyään juon kait n. puolet yksin.. Hän on poissa.. osa massaa jota en enää tunne. Yritän nähdä tyyppiä jota tapailen jo varmaankin kolmatta kuukautta. Ikinä ei sovi enkä luota häneen. Maailman kiltein ihminen. Ehkä juuri siksi ajattelen että hän vierastaa minua. Humallun usein, luen baareissa kirjoja ja runoja, en enää välitä itsestäni, tupakoin. Arkipäivinä juon osaksi myös että voisin polttaa sisällä. En enää ymmärrä itseäni tai ympäröivää maailmaa. Jos tämä tyyppi nyt jättäisi minut vaipuisin pohjaan kuin kivi. Olen jo matkalla, tuntuu siltä vaikka kaikki on hyvin. Kämppis varoitteli etten vetäisi perseitä vaikkei hän tullut. Jossain vaiheessa kaikki sellainen on vain liian myöhäistä. Tapasin baarissa tämän tyypin ystäviä. Yksi kysyi millos olen nähnyt häntä viimeksi, ikäänkuin tuomiten minua vaikka olen yrittänyt, vitutti. Nyt olen vain surullinen. Haluan nähdä ihmistä, mutta jos hän ei niin mitä voin tehdä? En kai ole taas masentumassa, ikäänkuin en tunnistaisi oireita. Ikäänkuin millään ei olisi mitään järkeä, mielekkyys kadonnut elämästä, löysin sen  joskus, nyt taas kadotin. Pää on avoin, olen liian haavoittuvanen, silti itsekäs olo. Eikä kukaan ole läsnä. Miksen keksi ratkaisua, vastauksia itseeni joka laahustaa kalenterin mjukana kuin mikäkin zombi. blaa blaa blaa, kukaan ei välitä ym...  

Taas juomassa. Tajusin äsken että masennun hyvin nopeasti jos en näe tyyppiä jonka kanssa seurustelen, ilmeisesti jo kolmatta viikkoa, ei olla puhuttu tänään kolmeen päivään, tuntuu kuukaudelta, tunnistankohan häntä edes enää. Edellinen masennusrepsahdukseni parani kun aloin taas tapailemaan, se johtui välien katkeamisesta edelliseen tyyppiin jota tapailin... ei mitään kaavaa.. en saa mitään aikaiseksi, tuntuu hyvältä vain kun juo ja polttaa.. missään ei ole hyvä.. kunhan vaan en ole yksin niin kestän.. olen siis taas juomassa.. en tiedä milloin tulee huominen. ei jaksaisi elämääni

En tunne nälkää, juon. Mahani on kipeä. Siksi syön puuroa, jos voisin vaikka unohtaa kivun, minkä vain, kaiken, olen turhautunut. Millään ei voisi olla vähemmän väliä. Psykiatrini julisti minut eilen taas masentuneeksi. Eilen olin onneton. En halua terapiaan, tai en tiedä, kohta ei ole vaihtoehtoja kun tämä ei mene pois itsestään. tänään juon.. ja lähden baariin, nykyään tupakoin.. itsetuhoisuuteni uusi valloitus lähes päivittäisen tissuttelun lisäksi. Menen baareihin jossa luen kirjoja onnettomista naisista, jotka juovat koska elämällä ei ole heille enää mitään merkitystä.

Pitäisi vastata toimittajan kysymyksiin näyttelystä.. onneksi se ei ole haastattelu.. voi miettiä.. vaikka eihän sillä lopulta ole väliä mitä muut lukevat... millän ei ole