Tosiaan soitin kaikille. niin kutsuttu poikaystäväni (lähinnä koska näin se on helpointa ilmaista.. en tiedä mikä hän minulle on..) soitti ja ilmoitti puolen tunnin päästä lähtevänsä pois viikoksi. ei siinä sinänsä mitään ongelmaa  mutta olen tullut riippuvaiseksi hänestä.. tapaaminen menee yli kaiken. veikkaan että kesken kiireisintä harjoittelua jos hän olisi soittanut  nähdäänkö nyt olisin suostunut. vähän aikaa mietin kun tämä juttu tuli todelliseksi olenko ihastunut vai haluanko vain jonkun joka on ihastunut minuun. nyt tiedän.. olen... ei mitään epäilystä. tämä ei ole riippuvaisuutta.. tämä ei ole pelkkää seksiä vaikka niinkin voisin luulla.

hänen puolestaan puhuvat kaikki. hän ei voi olla sellainen kusipää joka on olemassa pahimmissa kuvitelmissani. hän tuntee satoja ihmisiä. on kavereideni hyvä ystävä. on kaikkien hyvä ystävä. kukaan ei ikinä sano hänestä mitään pahaa. hän ei koskaan suutu tai ole epäreilu. lukiossa kaikki tunsivat hänet. olin ihastunut silloin. nyt en niin mutta kiintynyt.. tunnen hellyyttä.. kaikkea hyvin positiivista. hän saattaa kusettaa minua mutta olen suojattu siinä mielessä etten ole tehnyt tätä seurustelu juttua aikaisemmin. minulla ei  ole mitään ennakkokäsityksiä minkälaista sen pitäisi olla. sen vain tiedän että pitäisi nähdä useammin kuin kerran parissa viikossa. mutta sille en näennäisesti voi mitään. ei halua vaatia. hän on kerjännyt minulta vaatimuksia itselleen muuttua.. maha, parta, hiukset, vaatteet, selkäkarvat..? käsiittämätöntä. sanon vaan etten halua antaa mielipidettäni.. esittää vaatimuksia. en lue cosmopolitania. en tiedä mitä suhteelta odotetaan. tiedän vain etten halua hänen esitävän kohteliaisuuksia tai vaatmuksia. niin minäkään en joudu niitä tekemään.